Koiran kipu ja kipukäytös

Miten koira ilmentää kipua? Miten kipu voi salakavalasti ujuttaa itsensä arkeen ja miten koira voi oireilla kipua?

Koirien kivun tunnistaminen on aiheena äärimmäisen tärkeä ja siitä tulisi puhua lisää. Aivan liian usein kivun mahdollisuutta aletaan pohtia vasta kun kouluttaja kertoo huolensa tai koiran tilanne on huonontunut pisteeseen, jossa koiran kipukäytös on aivan ilmiselvää kenelle tahansa.

Koira on mestari piilottelemaan kipua. Koiran krooninen kipu voidaan kuitenkin usein havaita jo aivan pienimmistä eleistä ja muutoksista sen käyttäytymisessä. Kivun havaitseminen pienistä eleistä arjessa kuitenkin vaikeutuu mikäli koiria on useampia tai koiralla on ollut kipua syntymästään lähtien. Synnynnäisen terveysongelman kanssa elänyt koira isommassa koiraporukassa saattaa oppia jo pentuna kompensoimaan esimerkiksi lonkkamaljojen surkeaa tilaa ja näin ollen kivun havaitseminen vaikeutuu. Tästä syystä olisikin tärkeää hoitaa koiran terveystutkimukset tarpeeksi suurella laajuudella sekä tasaisin väliajoin (lue lisää klikkaamalla Koiran terveystutkimukset ).

Havaintoja kivusta voidaan tehdä monista asioista. Koiran liikerata saattaa olla rajoittunut tai koira saattaa välttää tekemästä joitain (rappusten kävely, hyppääminen, koko kropan ravistelu hännänpäästä kuonoon asti, liukkaille pinnoille astuminen jne....). Koira voi vältellä ihmisen kosketusta, nuolla tassuja, läähättää levossa tai lihakset saattavat olla epäsymmetriset. Koira saattaa toisaalta aina juosta täysillä ja tohottaa menemään kuin viimeistä päivää tai koira ei käytä kaikkia askellajeja tasapuolisesti. Tämä kaikki saattaa olla oire kivusta. On siis tärkeää tarkkailla koirien käytöstä ja eleitä jokapäiväisessä elämässä. Erityisesti silloin, kun koiran käytöksessä tapahtuu äkillinen muutos. esimerkiksi koira alkaa pelkäämään ääniä, tulee yksinolo haasteita, hyökkäilee yhtäkkiä toisia ihmisiä tai koiria kohti tai käyttäytyy aggressiivisesti "yllättäin".

---

Kipukäytöksen normalisointi

Liian usein koiran kipukäytöstä pidetään normaalina tai jopa rotuominaisuutena. On äärimmäisen haitallista normalisoida kipukäytöstä tai vähätellä koirien kipua. Usein tuntuu, että koiran täytyisi konkreettisesti huutaa tuskissaan liikkumakyvyttömänä, jotta ihmiset tunnistaisivat koiran olevan kivuissaan. Eikä aina edes riitä, että puolet koiran hännästä on leikkaantunut irti, jotta toiset ymmärtäisivät tilan olevan koiralle erittäin kivulias ja koiran tarvitsevan eläinlääkäriä. Jos ampiaisen pisto on suurimmalle osalle ihmisistä kivulias, voi olla varma, että se on kivulias myös koiralle, vaikka koira ”ei näyttäisi olevan kipeä”.

Koirat eivät osaa draamailla, liioitella tai esittää kipua. Koirat eivät kykene ajattelemaan näin monimutkaisesti. Koirille kipukokemus tilanteessa on aina aito ja sitä ei tule vähätellä. Kipukokemus on myös yksilöllinen eikä eri kipuja voida laittaa järjestykseen edes saman yksilön kohdalla.

Jos osaamme tulkita koiran eleitä, niitä pienimpiäkin, saattaisimme erottaa kipuun liittyviä eleitä kaiken muun seasta. Helppoa se ei ole, mutta ihan jokainen pystyy sen oppimaan. Koirilla on valtavan laaja elekieli ja moni asia tarkoittaa eri juttua riippuen kokonaisuudesta eli siitä mitä muuta tilanteessa tapahtuu ja näkyy. Esimerkiksi läähättäminen voi kertoa koiralla olevan kuuma, koira on hengästynyt, koira stressaa tai koiralla on kipua. Jotta eleitä voidaan tulkita oikein tulee meillä olla paljon muutakin tietoa, kuin vain yksittäinen ele. Koiran ei kuitenkaan tulisi läähättää jatkuvasti sillä se ei ole normaalia. Koiran läähättämisen normalisointi onkin hienosti ujutettu meille ihan lastenohjelmista lähtien, jossa ainakin aikanaan koirat piirrettiin ja animoitiin lähes poikkeuksetta suu auki kieli ulkona.

Normalisoitujen vaivojen aatelia on reverse sneezing eli kohtauksellisesti rajusti ilmaa sisäänpäin vetäminen sierainten kautta. Tätä vaivaa normalisoidaan aina mennen, tullen ja palatessa. Kohtaus saattaa pahimmillaan olla hyvinkin raju ja aiheuttaa koiralle, myös pelkoa ja stressiä ilmaantuessaan. Vaiva on yllättävän yleinen ja useimmiten se onkin yksi ensimmäisistä oireista nenäpunkin kohdalla (voi myös johtua monista muista, kuten vierasesineestä sieraimessa, kasvaimesta, allergioista, ylähengitysteiden ahtaumasta tai nenäontelon ongelmista yms.). Nenäpunkki tarttuu helposti ja koira voi myös olla oireeton, joten sen kitkeminen on todella vaikeaa, mikäli sairaita koiria kuskataan pitkin pitäjää hoitamattomina. Nenäpunkki saattaa myös pysyvästi vaurioittaa koiran hajuaistia. Vertauskuva tuntuu tyhmältä, mutta mikäli työkaverisi alkaisi yhtäkkiä vetämään rajusti henkeä sisään kesken työskentelyn, ajattelisitko sen olevan normaalia? On normaalia, että ihmiset puhuvat ääneen, On normaalia, että ihminen joskus ja jouluna rapsuttaa itseään. Normaalia on, jos suurin osa tekee jotain tietyllä tavalla. Jos meillä on koira, joka ulostaa nostaen koko takapäänsä ilmaan ja seisoen etutassuillaan on tämä epänormaalia. Ihan yhtä lailla, jos meillä on koira, joka rapsuttaa itseään tai läähättää lähestulkoon koko ajan on se epänormaalia. Kipukäytös tulisi aina ottaa vakavasti ja tutkia, oli se kuinka "mitättömän" pientä tahansa. Koskaan ei voi olla varma kuinka isosta ongelmasta on kyse, mikäli koiraa ei tutkita kunnolla. Sanotaan siis vielä yhdessä: reverse sneezing ei ole normaalia vaan sen taustalla on jotain, mikä sen aiheuttaa!

Tyypillisiä sairauksia ja kiputiloja, joita selitellään eläinlääkäriin viemisen sijaan

• Reverse sneezing  → usein sanotaan “ei vaarallista, ei tarvitse huolestua”. Jos kohtaukset ovat toistuvia, taustalla voi kuitenkin olla allergioita, ylähengitysteiden ahtaumaa tai nenäontelon ongelmia yms.

• Kuorsaaminen / äänekäs hengitys → selitetään usein “rodulle tyypillisenä”. Todellisuudessa kyse voi olla BOAS-oireyhtymästä (Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome), joka heikentää koiran elämänlaatua ja voi olla hengenvaarallinen kuumalla säällä.

• Ontuminen / jäykkyys aamuisin → selitetään usein “vanhuudella” tai “huonolla alustalla nukkumisella”. Todellisuudessa kyse on usein nivelrikosta, dysplasiasta tai selkäongelmista, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa ja kivunhallintaa.

• Korvien jatkuva rapsuttelu ja pään ravistelu → Kyse voi olla korvatulehduksesta, hiivasta tai allergiasta, jotka pahenevat ilman lääkitystä.

• Hampaiden kuluminen / pahanhajuinen hengitys → usein ohitetaan sanomalla “koirilla nyt haisee hengitys, osta sille dentastix”. Todellisuudessa kyse on usein hammas- tai iensairaudesta, joka aiheuttaa jatkuvaa kipua.

• Toistuva tassujen nuoleminen → monet kokeilevat tassupesua ja voiteita, mutta taustalla voi olla allergia, ihosairaus tai nivelkipu.

• Ihon hilseily / jatkuva kutina → saatetaan selittää “talven kuivalla ilmalla”. Todellisuudessa voi olla merkki atopiasta, ruoka-aineallergiasta tai loistartunnasta.

• “Se vain on herkkä mahainen” → jatkuvat ripulit, oksentelut tai turvotukset tulkitaan helposti herkkävatsaisuudeksi. Todellisuudessa kyse voi olla kroonisesta suolistosairaudesta, haimatulehduksesta, allergiasta tai muusta kipua aiheuttavasta ongelmasta.

---

Kipu ja oireet

Koiran kipu voidaan jakaa karkeasti 2 eri kategoriaan.

Akuutti kipu

Akuutista kivusta puhutaan, kun kivun syy on hyvin selvä ja koira oireilee erittäin selkeästi. Koira saattaa esimerkiksi koskiessa reagoida selkeästi, ääntelehtiä tai ontua. Tämä onkin omistajalle helpompi huomata sillä kipu alkaa yllättäen, oireet ovat melko selkeät ja sitä on saattanut edeltää jokin tapaturma/tilanne johon se on helppo yhdistää. Esimerkkejä tällaisista aiheuttajista on haava, revähdys, murtuma, kivi varpaanvälissä, hampaan lohkeaminen pulpaan asti tai ampiaisen pisto. Akuutin kivun hoito on usein suht nopeaa.

Krooninen kipu

Kroonisen kivun syy on usein vaikeampi selvittää ja sen havaitseminenkin saattaa olla vaikeaa. Kipu on saattanut alkaa pikkuhiljaa ja jatkua niin pitkään, että omistaja pitää sitä normaalina käytöksenä. Kipu oireet saattavat myös näkyä vasta rasituksessa tai sen jälkeen. Esimerkkejä aiheuttajista on allergia, nivelrikko, erilaiset tulehdukset (suolisto-/korva-/ien-/), kasvaimet tai rakenteelliset muutokset.

Esimerkiksi närästys oireilee usein koiran haluna nuolla tassuja, kankaita tai ihmisiä. Koira saattaa syödä/niellä kaikkea sopimatonta kuten sukkia, heinää tai lunta helpottaakseen omaa oloaan. Koira saattaa maiskutella, nieleskellä, lipoa huuliaan tai katsoa ilman mitään syytä ylöspäin. Koira voi ”nirsoilla” ruuan suhteen ja syödä vain, kun on pakko. Närästys voi kuitenkin olla oire stressistä, itse aiheuttaja (sopimaton ruoka, liian rasvainen ruoka yms.) tai oire jollekin toiselle ongelmalle (sappivaivat, suolistotulehdus yms.). Pentujen kohdalla närästys usein oireilee valtavana tarpeena purra ja käyttää hampaita. Pureminen on usein sellaista, että omistaja kokee tästä tuskaa ja usein kuvaileekin turhautumistaan "kun mikään ei auta ja ollaan jo kokeiltu kaikki, millä puremista voisi hillitä (lelut tai herkut ei kelpaa, ei sanalla käskyttäminen ei auta, yms.". Nettipalstoilla tietysti monet jakavat kaiken maailman ohjeita "vinkaise kovaa kun puree, ota niskasta" yms. typerää), mutta lähes poikkeuksetta kukaan ei mainitse kivusta mitään. Asia lakaistaan maton alle "minullakin oli joskus tuollainen ja ihan normaalia tälle rodulle/pennuille".

kipuilmeet

Tutkimuksissa on myös selvinnyt, että eläinten kipua voidaan havainnoida kasvojen eri ilmeistä. Aiheesta ei ole vielä erityisen paljoa materiaalia saatavilla, sillä kyseessä on melko tuore aihealue. Aiheesta löytyy kuitenkin suomeksi hieman mm. Helena Telkänrannan kirjallisuudesta (Millaista on olla koira? kirjasta).

On huomattu, että esimerkiksi pystysuora ryppy kohonneiden kulmakarvojen välissä koiran otsalla, tuijottava katse, suupielien vetäytyminen U-muotoisesti pyöreänä taakse ja kieli pitkänä läähättäminen ovat yhteydessä kipuun. Tutkimalla koirien läähätyskuvia ja koiria, voikin huomata suuria eroja läähätyksessä ja koiran kasvojen lihaksissa.

Kipuilmeet (englanniksi pain facial expressions) tarkoittavat kasvon lihasten ja muiden kasvonpiirteiden muuttumista siten, että ne heijastavat eläimen kokemaa epämukavuutta tai kipua. Koiralla tämä voi näkyä esimerkiksi:

• silmien supistumisena, rypistymisenä silmäkulmissa

• “kuoppamaisena” tai kireänä ilmeenä silmien ympärillä

• korvien asennon muutokset: korvat vedettyinä taaksepäin tai sivuille, epäsymmetrisesti

• sierainten laajentuminen

• suu, huulet tai leuka kireinä: saattaa näkyä nyppylöinä tai venytyksinä suun reunassa

• katsekontaktin muuttuminen: koira ei ehkä katso suoraan silmiin, silmät voivat näyttää “sumuisilta” tai lasittuneilta huomion ja keskittymisen sijaan

Tutkimuksia kipuilmeistä on tehty jonkin verran ja tässä linkki muutamiin englanninkielisiin artikkeleihin koskien aihetta:

https://www.frontiersin.org/journals/veterinary-science/articles/10.3389/fvets.2025.1546719/full?utm_source=chatgpt.com

https://www.researchgate.net/publication/356378386_Current_Advances_in_Assessment_of_Dog%27s_Emotions_Facial_Expressions_and_Their_Use_for_Clinical_Recognition_of_Pain

https://www.science.org/content/article/can-ai-read-pain-and-other-emotions-your-dog-s-face?utm_source=chatgpt.com

Kipuilmeiden tulkinnan haasteet

• Kasvojen ilmeet voivat olla hienovaraisia, nopeasti palautuvia tai epäsäännöllisiä – koira ei pidä kipuilmeitä yllä jatkuvasti.

• Asento, valaistus ja tausta voivat peittää ilmeet (esim. varjo, karvapeite, korvien sijoittelu).

• Omistaja voi olla tottunut tiettyihin piirteisiin (“se aina vetää korviaan”), joten ero “normaaliin” ei näy heti.

• Kun kipu on kroonista, koira voi kompensoida niin, että ilmeet eivät enää ole yhtä “kirkkaita” kuin akuutissa kiputilanteessa.

• Ilmeiden tulkinta voi olla subjektiivista; ihmisten koulutustaso ja kokemukset vaikuttavat.

• Kasvoilmeet kertovat usein akuutista kiputilasta, mutta krooninen kipu voi olla vaikeampi havaita tämän avulla.

• Kasvot voivat peittää ilmeitä: karvapeite, pigmentti, korvien muoto, rodunrakenteelliset erot (lyhytkuonoisuus, karvaisuus).

• Eläinlääkäri klinikka, ihmiset tai toiset koirat voivat muuttaa käytöstä ja ilmeitä – koira voi piilottaa oireitaan.

Kipuoireet kuten muutkin eleet ovat osa isoa kokonaisuutta. aina jokin yksittäinen asia ei tarkoita suoraan kipua vaan tällöin tulee pohtia kokonaisuutta ja miettiä juuri kyseisen eleen merkitystä siinä.

Kipu oireita

• ontuminen

• epäpuhdas liikerata tai kankea liikkuminen

• koiran epätavallinen asento toiminnassa. (esim. pissaaminen molemmat takajalat ilmassa)

• koira ei käytä kaikkia askellajeja

• jonkin jalan pompottaminen kerran tai useammin

• jänöhypyt (takajalat hyppivät tasajalkaa)

• koira katsoo äkisti taaksepäin

• koira katsoo kattoa kohti/katsoo tyhjyyteen

• läähätys

• levottomuus

• nukkumapaikan vaihtelu todella useasti yön aikana/liian vähäinen uni/lepo

• tavaroiden nieleminen tai epäsopivien asioiden syönti (ruoho, lumi, sukat, alushousut yms.)

• nuoleminen (tassut, kyljet, kankaat)

• runsas nieleskely

• ei venyttele tai venyttelee normaalia enemmän

• ravistelu tai venytys jää kesken

• lisääntynyt sosiaalisuus ja läheisyyden hakeminen

• lisääntynyt vetäytyneisyys

• aggressiivinen käytös (erityisesti, jos se on äkillinen muutos)

• ruokahalu muutokset, ruokahalun puute tai nirsoilu

• runsas juominen

• hyperaktiivisuus

• lisääntynyt rauhoittavien signaaleiden käyttö.

• kaikki äkilliset muutokset käytöksessä!

Usein kuulee myös sanottavan ”kipeä koira ei tee töitä” tai ”kipeä koira ei juoksisi ja temmeltäisi”. Tämä ei pidä paikkaansa eikä siihen saisi koskaan tuudittautua. Koirat piilottelevat kipuaan viimeiseen asti ja työtehtävissä/treeneissä/temmeltäessään koiran muut vietit painavat päälle. Työskentely tai juokseminen saattaa myös helpottaa kipua sillä koiran elimistö tuottaa dopamiinia, adrenaliinia, noradrenaliinia, jotka auttavat koiraa puskemaan kivun läpi ja tuottavat hetkellisesti hyvää oloa. Koira siis saattaa työskennellä ja antaa kaikkensa, mikäli kipu on vielä sillä tasolla (kroonista), ettei se aiheuta akuuttia valtavaa kipua ja elimistö pystyy kipua tilanteessa syrjäyttämään.

---

Kivun tunnistamisen vaikeus

Suuri osa koiran omistajista ei tunnista koiran kipua. Tämä on monella tapaa erittäin hälyttävää ja ahdistavaa ajatellen kuinka paljon koiria nykyään on perheissä. Siksi koirien kipukäytöksestä ei voida puhua liikaa. Käytöksellisesti ongelmallisten koirien koulutuksessakin aivan liian usein koirien ongelmat johtuvat joko täysin tai osittain kivusta. Käytöksellisten ongelmien vuoksi kouluttajalle hakeutuneista iso osa on kipukoiria ja ongelmallinen käytös johtuu joko täysin tai osittain koiran kokemasta kivusta. Kouluttajan näkökulmasta onkin jopa hälyttävää, mikäli asiakas kertoo jo esitietolomakkeessa koiran olevan 5-vuotias eikä sillä koskaan ole ollut mitään eläinlääkärikäyntejä rokotusten lisäksi. Koiran kerrotaan olevan terve, vaikka mitään vuosittaisia tai harvemmin toteutettavia kattavia terveystutkimuksiakaan ei olla tehty. Varsinkin silloin kun koiralla esiintyy jonkin sortin haastavaa käytöstä on ensimmäinen poissuljettava asia koiran kipu ja mahdolliset terveyshuolet. Kipeän koiran kanssa meillä on sama tilanne kuin stressin, jota kipu myös aiheuttaa ja lisää. Todella kipeää koiraa ei voi kouluttaa eikä missään tapauksessa kannata. Koiran kipu on ensin hoidettava pois tai mikäli lopullinen diagnoosi tuo mukanaan loppuelämän lääkityksen tulee siihen ensin löytää oikea hoitotasapaino.

Kipukäytös voi olla hyvinkin hienovaraista ja se saattaa mennä monelta ohi, vaikka kuinka olisi perillä koirien kipukäytöksestä. Toisinaan se vaatii ulkopuolisen katsomaan ja tarkastelemaan käytöstä ennen kuin itse omistajakin huomaa tilanteen. Tämä on toki niitä parhaita tilanteita ja näin koira pääsee tarvittaviin tutkimuksiin. Valitettavasti liian usein omistaja ei perusteluista huolimatta halua tai pysty viemään koiraa tutkittavaksi (syystä tai toisesta). Syitä tähän on monia:

• Taloudellinen tilanne: eläinlääkärikulut voivat pelottaa ja olla liikaa.

• Pelko diagnoosista: huoli siitä, että koira tarvitsee kallista hoitoa tai, ettei mitään ole enää tehtävissä.

• Tietämättömyys: moni ei tunnista kivun merkkejä tai uskoo niiden kuuluvan “normaaliin”.

• Rotu- ja kulttuuriperinteet: On ihan normaalia, että tämän rotuinen koira kävelee ontuen tai hengästyy 10 metrin hölkän jälkeen.

• Aiemmat huonot kokemukset: jos eläinlääkärikäynti on ollut raskas, voi syntyä halu välttää koko asiaa.

• Häpeä ja selittely: ihminen saattaa kokea, että häneltä odotetaan täydellistä omistajuutta, ja siksi kivun myöntäminen tuntuu epäonnistumiselta.

  
  

Nämä syyt eivät poista ongelmaa, mutta selittävät, miksi moni jää kiinni kieltämisen kehään. Koiran omistajuudessa yksi vaikeimmista asioista onkin kohdata itsensä. Meidän täytyy pystyä tsekkaamaan egomme kynnyksellä ja katsoa peiliin, sillä eläinten kanssa eläminen ja toimiminen vaatii sitä. Lemmikkieläin ei ole jokamiehenoikeus vaan etuoikeus. Koiran omistaminen tuo mukanaan valtavasti vastuuta ja samalla myös kustannuksia. Tätä tulisi jokaisen miettiä tarkoin koiraa hankkiessa.

Toisinaan koira pääsee klinikalle asti, mutta omistaja hakee vielä omalle kannalleen vahvistusta eläinlääkäriltä ja pahin tilanne tuleekin silloin kun eläinlääkäri komppaa omistajan näkemystä jättäen tarpeelliset tutkimukset tekemättä. Näitä tilanteita on tullut vastaan valitettavan paljon vuosien varrella ja näistä päätöksistä seuraukset kantaa koira. Vastaan on tullut niitä tapauksia, jossa eläinlääkäri (mm. arvostettu ortopedi) on lakaissut käytösneuvojan huolet maton alle ja omistaja ei tällöin ole koiraa laajemmin tutkinut. Koiran haastava käytös on jatkunut ennallaan tai jopa pahentunut. Näissä tapauksissa koira on onneksi myöhemmin (joissain tapauksissa vuosien jälkeen) saatu tutkittavaksi. Vasta tutkimuksissa on paljastunut tilanteen vakavuus (useimmiten luuston huono tilanne). Toisinaan mitään ei ole enää siinä kohtaa tehtävissä ja koiran tilanne on jo siinä pisteessä, että eutanasia on armollisin vaihtoehto. Usein koiran kipua voidaan kuitenkin hoitaa ja täten koiran olo helpottuu. Kipujen poistuessa päästään aloittamaan koulutus ja näin koulutuskin tuottaa tulosta.

Kuulostaahan se varmasti oudolta jollekin viedä ”täysin tervettä” koiraa eläinlääkäriin laajoihin kipututkimuksiin vain, koska käytökseen erikoistunut kouluttaja näkee oireita kivusta ja haluaa varmistaa asian. Se mikä tekee tilanteesta todella vaikean on omistaja, joka epäilee tämän ammattilaisen näkemystä ja löytää eläinlääkärin, jonka mielestä koira on (ilman tutkimuksia ilmeisesti kristallipalloa käyttäen) täysin terve. Tällöin omistaja saa helpottavan viestin: “Ei mitään vikaa", vaikka mitään ei ole tutkittu. Se vahvistaa omistajan uskoa siihen, ettei käytöksellä ole fyysistä syytä. Tämä voi rappeuttaa luottamusta ammattilaisiin, kun omistaja kuulee eriävää viestiä. Lopputulos? Koira jää väliinputoajaksi.

Ongelma on, että käytösneuvojan ja eläinlääkärin näkemykset voivat erota merkittävästi, onhan heillä täysin eri koulutus ja kokemuspohja. Käytökseen liittyvissä asioissa tulisikin huomioida, että käytösneuvoja on erikoistunut ja omaa kokemuspohjaa täysin eri aiheeseen ja katselee koiran kipukäytöstä täysin erilailla kuin eläinlääkäri. Eläinlääkäritkin erikoistuvat eri asioihin ja onkin täysin loogista viedä suolistosairauksista kärsivä koira niihin erikoistuneelle eläinlääkärille eikä esim. ortopedille. Kaikki eläinlääkärit eivät myöskään ole edes omasta mielenkiinnosta opiskelleet koirien käytöstä ja eleitä siinä laajuudessa mitä siihen erikoistuneet ammattilaiset. Meidän täytyy muistaa, että koirien kivun tunnistaminen on aidosti vaikeaa. Toisin kuin ihmiset, koirat eivät voi kertoa sanoin, että sattuu. Koirat kommunikoivat kivusta käytöksen, asentojen, liikkeiden ja joskus kasvojen ilmeiden kautta. Ongelma on, että nämä merkit voivat olla hyvin hienovaraisia, koira ei näytä niitä 24/7 ja helposti tulkittavissa väärin varsinkin silloin, kun kokonaiskuvasta puuttuu palapelin paloja. Eläinlääkärin tiedot koiran käytöksestä ovat usein myös hyvin rajalliset ja ne tehdään klinikka ympäristössä verrattuna käytösneuvojaan, joka on saattanut keskustella omistajan kanssa pelkästään koiran käytöksestä ja elämästä useamman tunnin sekä seurannut koiraa livenä tai videoilla.

Mitä seurauksia kivun ohittamisesta on?

• Kivun kroonistuminen – lieväkin kipu voi muuttua pysyväksi, ja keho alkaa kompensoida, mikä aiheuttaa uusia ongelmia.

• Käytöksellisten ongelmien paheneminen – koira, jota sattuu, voi muuttua ärtyisäksi, impulsiiviseksi tai aggressiiviseksi.

• Virheellinen koulutus – jos kipu jää huomiotta, koulutussuunnitelma ei toimi. Pahimmillaan harjoitukset pahentavat kipua.

• Turvallisuusriski – kivulias koira voi purra varoittamatta.

• Luottamuksen särkyminen – omistaja pettyy, kun koulutus ei etene, ja syyttää usein neuvojaa.

• Eettinen ristiriita – käytösneuvojalle on raskasta tietää, että ongelmien juurisyy on todennäköisesti kipu, mutta siihen ei puututa.

Koiran omistajat saattavat myös kokea turhautumista, kun koiran kipu otetaan vastaan eri tavoin eri eläinlääkäreillä. Yksi määrää kipulääkkeen herkästi, toinen saattaa todeta, ettei kipua näy ja kolmas ohjaa tarkempiin tutkimuksiin. Tämä vaihtelu voi tuntua hämmentävältä, mutta eläinlääketiede on laaja ala ja heidän kokemuksensa voivat vaihdella. Koirien koulutuspuolella elää edelleen ajatukset johtajuusteoriasta ja yhtälailla meiltä löytyy eläinlääkäreitä, joiden ajatukset lääkinnästä eroaa huomattavasti toisistaan. Joillakin voi olla vahvempi käytännön kokemus kipupotilaista (esim. ortopedian tai kuntoutuksen parissa), kun taas toiset työskentelevät enemmän akuuttihoidon tai sisätautien puolella ja toiset ovat lisäkouluttautuneet/pitäneet omaa osaamistaan paremmin ajan tasalla kuin toiset. Tämä voi vaikuttaa siihen, kuinka herkästi kipu huomataan ja kuinka aktiivisesti sitä lähdetään hoitamaan ja millä.

Koiran kipu ja kipukokemus paitsi vaihtelee paljon yksilöiden välillä, mutta sitä voi olla vaikea myös lääkitä. Onkin hyvä muistaa, että ihan niin kuin ihmisillä yksi lääke ei sovi kaikille. Toisinaan koiralle määrätty kipulääke tai alustava annostus ei vie kipua pois ja tällöin kannattaa välittömästi olla yhteyksissä omaan eläinlääkäriin ja kertoa tilanteesta.

Eläinlääkärit eroaa valtavasti ihmispuolen lääkäreistä erityisesti siinä, ettei eläinlääkäreiden potilaat osaa puhua ja potilas itse saattaa peitellä kipua.

Eläinlääkärit kantavat vastuuta siitä, etteivät lääkkeet aiheuta koiralle haittaa. Koirien antibioottiresilienssi, eli bakteerien vastustuskyky antibiooteille, on kasvava ongelma, joka voi siirtyä myös ihmisiin ja vaikeuttaa tulehdusten hoitoa isossa mittakaavassa. Kipulääkkeet erityisesti pitkäaikaisessa käytössä voivat rasittaa maksaa, munuaisia tai ruoansulatuskanavaa. Tämä voi johtaa siihen, että osa eläinlääkäreistä on varovaisempia ja haluaa varmistua taustasyistä erilaisilla tutkimuksilla ennen lääkityksen aloittamista.

Vaikka varovaisuus on perusteltua, se voi omistajasta tuntua siltä, että koiran kipua ei oteta riittävän vakavasti. Eläinlääkäreillä voi siis olla vaihtelevaa suhtautumista kivunhoitoon varsinkin silloin kun klinikalla koira ei vaikuta kipeältä.

Koiran kipu on kuitenkin aina vakava asia. Vaihtelevat näkemykset voivat turhauttaa, mutta ne kumpuavat yleensä erilaisesta kokemuksesta, koulutustaustasta ja varovaisuudesta. Omistajan tärkein tehtävä on olla koiransa ääni ja viedä huolia eteenpäin, vaikka se tarkoittaisi useamman mielipiteen kysymistä ja tutkimusten vaatimista.

Koiran käytös ei koskaan synny tyhjiössä. Se on aina viesti ja joskus se viesti on: “Minuun sattuu.”

Tuliko postauksessa sinulle uutta tietoa tai hyötyisikö joku muu tästä? Jaa blogipostaus omalla sosiaalisenmedian tililläsi ja ole mukana jakamassa tietoa koirien kipukäytöksestä. Halutessasi voit lisätä postaukseesi #hukkaopisto